Oon loppu nyt. En jaksa elää enään. Mulle on tullu nyt ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä. Pitäs lukee kokeisiinki ja olla ilosesti kavereitten kans juhlimassa, mutta mä en jaksa enään ! En todellakaan jaksa tehdä mitään; en ajatella, edes kirjoittaa tätä blogia, koska mun sormet liikkuu hitaaski ja kömpelösti.

Kaikki ovat kääntäneet selän minulle. Poikakaverillekkin kävelin 12km kylmässä viimassa, lumi sateessa ja kävelin pitkää suoraa tietä joka näytti loputtomalta. Sitten kun olin perillä, poika ystäväni käännytti minut ovella ja sanoi ettei halua juuri nyt tavata minua, koska hän ei jaksa mun suuria loputtomia ongelmia... SYÖMISHÄIRIÖ. Se ilkiä pieni ihmis-sieluja nakertava tauti, jonka voi kuvitella syöväksi - ilman hoitoa. En jaksa enään tän paskan kans ! En pääse tästä enään pois ! Miksi en voinut olla sillon onnellinen kun söin vielä kavereiden kanssa kilpaa pääsiäis munia ja mulla ei ollut mitään huolta painosta.

Yksi viesti vastaan otettu klo 19:29. Nyt poika ystäväni tahtoo eroa. Tipun kuin ohut viinilasi synkälle kivi lattialle. Levittäen punaisen viinin, kuin veren - ympäriinsä.

Heyy, I want kill you.